Kuukausimiitti – lokakuu 2015

Paitsi, että lokakuun miitti oli myös vaalikokous, niin virallisten asioiden jälkeen käytin läpi pikkasen ei niin virallista ohjelmaa.

Otettiin yhteiskuva johtokunnasta, jotta johtokunnan henkilöt tunnistaa.

Seuralla on näyttelytilaa varattu Kuusankosken kirjastosta elokuulle 2016, elokuun 4 kokonaista viikkoa, eli 1.-28.8.2016. Koitetaan saada iso osa kerholaisista tuomaan kuva sinne. Aihe on vapaa, ainoastaan pitää pitää mielessä, että tila on kirjasto, ja sen mukaan mennään. Kuvan koko voisi olla jotain väliltä 20×30 – 40×60, ei ihan pieniä, mutta ei mahdottoman isojakaan kuvia, jaotellaan sitten siellä vähän aihepiireittäin, ettei vierekkäin ole ihan erisisältöisiä kuvia.

Tästä aiheesta vielä lisää myöhemmin ja myöhemmissä kkmiiteissä. Mutta ajatuksena päähän tällainen… 😉 Tätä kirjoittaessa jo reilusti yli kymmenen on luvannut kuvan esille. Pidetään julkaisukynnys kohtuullisena, kaikkien kuva kelpaa, ei tarvi olla taiteellisesti viimeiseen asti viilattu, pikemminkin koitetaan esitellä millaisia kuvaajia kerhossa on. Kuvaajien ”alojen” kirjo on nimittäin varsin laaja, tiedän. Tämä on samalla myös mainos kerholle. Tiedon jakaminen siitä, että kerhossa oikeasti on erilaisia kuvaajia, myös ”analogisia” kuvaajia, onhan meillä oma labrakin!

Nuoten valokuvakisa on siinä mallissa, että se julkaistaan viikolla 42, sopivasti ennen syyslomaa. Koitan tehdä mainokset valmiiksi ja jakoon. Varsinkin somessa koitetaan rummuttaa aiheesta. Kilpailussa on kaksi sarjaa alle 13 vuotiaat ja 13-17 vuotiaat. Molemmille sarjoille on hyvä palkinto jo ostettu ensimmäiseksi sijoittuneelle, Panasonicin Lumix, peilitön järjestelmäkamera, optiikalla ja isolla muistikortilla, toinen palkinto ja kolmas vielä hieman elävät, päätös tehdään (tosi) pian. Kilpailun ollessa voimassa tarjotaan myös ilmainen viikonloppukurssi kuvaamisesta kiinnostuneille nuorille.

Hoivakotikuvia jäseniltä otetaan vastaan tässä pitkin tätä kuluvaa vuotta, se tulevana vuonna, niitä voi toimittaa sähköisesti tikulla tai vaikka WeTransferillä. Kuvan tulee olla isoresoluutioinen, pakkaamaton jpg, jotta se voidaan suurentaa 50×70 tai 70×50 kokoon. Ensimmäiset on luovutettu, seuraavaa kohdetta voi ehdottaa vaikka FB:n yv:llä tai seuran sähköpostiosoitteeseen. Pyritään siihen, ettei samaa kuvaa käytettäisi kuin yhden kerran. Siis kuvia tulemaan! 🙂

Koskikotiin luovutettiin 14 kappaletta tauluja koossa 94x61cm, jossa kuva 70x50cm, jottei niitä tarvitse mennä ihan vierestä tsekkaamaan. Kaikki ekassa ryhmässä luovutetut kuvat olivat siis vaakakuvia. Mutta heti tuli vastaan yksi seinä, jolle olisi voinut yksi kuva olla hyvinkin pystykuva. No tämä oli koeponnistus, tästä otetaan oppia seuraaviin. Saimme projektille myös kivasti näkyvyyttä Kouvolan Sanomien lehtijutulla.

Oli myös puhetta ensivuoden isommasta reissusta, se voisi helpostikin onnistua Pietariin, Venäjälle. Minulla on sisäpiiriläinen, joka on molempien maiden kansalainen, asunut myös Pietarissa 🙂 Pietarissa on parikin taidesuraa, joiden kanssa voisi suunnitella kuvausta jossain tai muuta kivaa tekemistä, heidän kanssaa pärjää kuulemma hienosti englannilla. Tämä reissu on nyt jo muutamaan kertaan mainittu, joten kohta alan tarkemmin kyselemään lähtijöiden nimä. Yksin en jaksa lähteä, mutta jos saadaan kuusi-seitsemänkin lähtijää niin tämä reissu kannattaisi tehdä. Pietäriinhan taitaa päästä useammallakin kulkuvälineellä, joten sitäkin kannattaa vielä harkita, olisiko mahdollista tehdä reissu jopa laivalla. Junalla nyt ainakin pääsee helposti edestakaisin – tai vain takaisin. Pistin just oman passini uusien…

Loppuvuodelle vielä ainakin yksi retki, se voisi olla jollekin lähistöllä olevalla majalle, jota jokin muu paikallinen seura vuokraa. Homma vielä hieman kesken.

Seinällä on jo melkein kaikki aakkoset ja numerot, hienoa. Koitetaan saada kaikki sinne seinälle tämän vuoden aikana 😉 Puuttuiko 2 kirjainta 4 numeroa (joista yksi on allekirjoittaneen).

Lisäksi seinille on mukavasti ilmestynyt jo muitakin kuvia. Ankeat harmaat seinät muuttuvat eloisammiksi – salakavalasti 😉

Pientä verenroiskumistakin oli, ei kukaan turpiinsa onneksi ottanut, mutta pikku hasardi – se taas poiki tiedon siitä, ettei lääkekaapissa olleessa laastarissa ollut enää minkäänlaista liimapintaa 🙂 🙂 Onneksi uudet laastarit oli kuitenkin jo ostettu ja sihteerin sormi saatiin paikattua, kipsattua ja lastoitettua – vai miten se meni 🙂

Blogien siirtojen yhteydessä valitettavasti tämän postauksen kuvat menetettiin bittiavaruuteen.


#Mika