Pietari 2016
Kamera-73:n pitempi matka tänä vuonna suuntautui Pietariin. Matkaan lähdettiin lopulta yhdeksän hengen seurueella. Minullekin sinällään uusi kokemus, sillä en ollut ikinä käynyt itärajan takana. En oikein itsestäni tiedä, mitä odotin… Ehkä ränsistynyttä taloa, vanhoja autoja… No ränsistynyttä taloa oli, varsinkin kaupunkien ulkopuolella, mutta siistiä, todella siistiä, joka paikassa. Roskat ei kauaa kadulla viihtyneet. Autot oli toiki osin vanhaa, mutta enimmäkseen ihan jotain tätä päivää, ehkä jopa uudempaa kuin Suomessa ja isolta osalta myös paljon hienompaa kuin täällä.
Hotelli oli kohtuullisen hyvällä paikalla liikenneyhteyksien perusteella. Metro oli lähellä, kanavaliikenteeseen pääsi suoraan hotellin ovelta, ostettiin hotellista kolmen päivän lippu CityToursille. HopOnHopOff-lippu siis. Olikohan 1500 ruplaa, parikytä euroa. Venettä ja bussia. Veneessä oli vain venäjänkielistä turistisepustusta, mutta bussissa selostuksen sai ihan suomeksi.
No Kouvolasta lähdettiin, Allergro alle ja menoksi. Matka itsessään oli kivuton ja nopea, matkanopeus oli parhaimmillaan 201km/h. Matkan varttella muutama viisumin ja passintarkastus, valuutan vaihtoa junassa ja sitten oltiinkin jo perillä. Rahan vaihtaminen junassa oli ihan järkevää, kurssi ei juurikaan ollut parempi Pietarin rahanvaihtopisteissä, no ehkä muutaman ruplan olisi saanut enemmän, mutta aika merkityksetön summa tällaisella matkabudjetilla. Hotelli, ruoka, matkat kaupungin sisällä ja liput eri paikkoihin.
Metrolla oli kivutonta matkustaa ja varsin nopeaa. Metroasemat olivat myös enimmäkseen suhteellisen näyttäviä, taidolla tehtyjä. Ja hyvässä kunnossa. Mielyttävä liikkumistapa. Liukuportaat oli todella pitkät, en tiedä paljonko oltiin maanalla, mutta aika paljon…
Kauppakeskus, Gostinyi Dvor, jossa käytiin oli iso, mutta ei sitä ehkä olisi ulkoapäin sellaiseksi ensimmäisenä mieltänyt. Tuli tehtyä tuliaisostokset aika nopeasti ja edullisesti. Koko rakennusta kiersi hieno kongi. Jenkiä oli, mutta Pasi kerkes 😉
Elämä kaupungilla vaikutti rauhalliselta, vaikkakin liikenne oli aivan älytöntä, keskinopeus vähänkin avoimella kadulla oli varmasti *reilusti* toistasataa kmh. Aivan älytöntä, mutta toisaalta jos on niitä venäjän kolarivideoita nähnyt niin sellaista ei tavattu. Jenki noudatti kivasti pysähtymismerkkejä miliisiltä ja sekä myös liikennevaloja. Mitänyt pari hullua suomalaista ei huomannut että eräässä risteyksessä oli valot… punaisella… Mutta hengissä ollaan edelleen 😉
Kaiken kaikkiaan elämä kadulla henki kyllä sellaista rauhallista vanhan kaupungin (historia kantaa oikeastaan jo 1200-luvulta), kulttuurikaupunki, aivan kuten keskieurooppalaisetkin kaupungit, joissa on tullut käytyä. Ihana ilmapiiri. Ja kulttuuria.. museoita, teatteria ynnä muuta löytyy kyllä joka lähtöön.
Olimme siellä viikonloppuna, joten tapahtumia kaupungilla olivat tietysti myös häät. Juuri vihittyjä pareja oli kaupungilla siellä sun täällä, kuvauttamassa itseään kuuluisien nähtävyyksien kanssa. Mutta Pietari onkin noin viiden miljoonan ihmisen kaupunki. Siellä on elämää, kokoajan.
No Eremitaasi oli tietysti käytävä, rautatieasemalta meidät kyydittänyt taksikuski kertoili matkan aikana kaikkea kiinnostavaa, ihan hyvälllä englannilla, koko taksimatkan ajan. Mainitsi mm. että Eremitaasiin kannattaa mennä sieltä uudelta puoleta ja ostaa lippu ulkona olevista automaateista, pääsee yleensä sisään melko nopeasti, no niin pääsi, ja sateessa se olikin ihan kiva 🙂 Lippuautomaatille taisi olla muutaman minuutin jo, sitten ohituskaistaa sisään. Jonotus olisi voinut olla väärällä ovella toista tuntia. Olihan siellä nähtävää kaikenlaista.
Kaiken kaikkiaan hieno reissu. Minulla oli valitettavasti tässä keväällä muuta mietittävää, joten tämän reissun järjestelyt jäivät vähän puolitiehen, mutta selvittiin, ihan kunnialla 😉
Ehkä ensikerralla jätän joko työryhmälle tai sitten matkatoimistolle 😉 Mutta reissuja tehdään. Kamerakerhojen Yhteistyön nimissä on aloitettu 2017 matkan suunnittelu. Halukkaat voivat siihen osallistua, toivottavastikin!
Kiitos vielä kaikille osallistujille, hieno ja avaratava reissu. Sääkin suosi meitä ihan kivasti, vaikka hiukan pahalta näytti yhdessä vaiheessa. Vasta viimeisenä päivänä satoi, mutta silloin vietettiin suurin osa ajasta sisätiloissa 😉
Eremitaasin jälkeen vielä löydettiin kiva pieni italialaispaikka, aivan mahtavaa ruokaa ja mahtava tarjoilu, täydellistä englantia tarjoilijalta.. Mainitsin paikan nimenkin, jos vaan muistaisin sen. Pari iltaa aikaisemmin saatiin ruokaa, ja ihan hyvääkin, ei siinä mitään, mutta kielimuuri aiheutti ihan pientä hämminkiä… Oli muuten, siis tämä jälkimmäinen, eka paikka, jossa tilasin itselleni pitsan ja tarjoilija jakoi sen muille pöydässä oleville… hmmm…
#Mika
About The Author
mhasu
Rock!